Facebook
  
FlowRadio
Flowdiet - ylipaino ei ole ylivoimaa

Ruokapäiväkirja testissä


Ravitsemusterapeuttien perustyökalu on ruokapäiväkirjan pitäminen. Kuulostaa työläältä ja tylsältä, mutta onko se sitä? Testataan.

Pidin kirjaa syömisistäni kolmen päivän ajan. Homma sujui niin, että kuvasin kaiken syömäni kännykällä ja kirjoitin osasta tuotteista muistiin tietoja ruokien sisällöstä. Kahvilasta kyselin porkkanaleivosten alkuperää ja kotona silmämääräisesti seurasin kuinka paljon raejuustopurkista kerralla tulee syötyä. Homma sujui oikeastaan yllättävän kivuttomasti ja kuvista muisti melko hyvin mitä oli milloinkin syönyt. Viikko testin jälkeen lähetin tiedot Tiinalle analysoitavaksi. Nyt nähdään elääkö äijä itse niin kuin yrittää opettaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruoasta saamani kokonaisenergia oli 2244kcal, mikä vastaa yllättävän tarkasti teoreettista kulutustani 2273kcal (Sydänliiton energiatarvelaskuri). Painoni on pysynyt parin kilon sisällä vuosikaudet, joten näiden puolestä löydös saattaa pitää paikkansa. Ruokapäiväkirjoissa yleinen ongelma on ns. aliraportointi ja se yleensä vielä korostuu mitä ylipainoidempi henkilö on kyseessä. Itse huomasin, että päiväkirjaa pitäessä kaikki ylimääräinen napostelu tuli jätettyä välistä, koska ei vain olisi jaksanut merkitä niitä ylös. Näin ollen normaalioloissa syön todennäköisesti enemmän, mutta toisaalta myös yritän liikkua jonkin verran.

Yksittäisten ravintoaineiden kohdalla tuli yllätyksiä. Hiilihydraatteja tuli koko ajan liian vähän suosituksiin nähden, samoin kuitua. Olin kuvitellut syöväni paljon hiilihydraatteja ja siksi vähentänyt leivän, pastan ja perunan kulutusta korvaten niitä salaatilla. Rasvaa tuli sen sijaan ihan liikaa ja tyydyttyneitä rasvahappoja 13% suositellun 10%:n sijaan. Joissain maissa uusin suositus on jopa alle 7%. Tässä ei ollut kovinkaan suurta vaihtelua päivien välillä, joten todennäköisesti määrä on melko todellinen. Vitamiineista puutetta oli tiamiinista ja foolihaposta, mikä saattaa johtua ruisleivän vähentämisestä.

Mitä muutoksia ruokavaliooni olisi siis tehtävä, jotta eläisin terveellisemmin? Päätin alkaa syömään selkeästi enemmän ruisleipää ja tarkastan että siinä on mahdollisimman paljon kuitua. Tällä korjaisin puutteen kuidun määrässä. Tiamiinia ja foolihappoa on runsaasti täysjyvätuottaissa, joten tämä homma korjaantuisi samalla osittain. Rasvahommat hoituisivat vaihtamalla levitteet kevyistä 30%:sta enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältäviin 60% levitteisiin. Kalaa päätin ottaa aina kun sitä on tarjolla töissä ja viikonloppuisin ravintolassa ainakin silloin tällöin. Pyrin viikonloppuisin syömään aamulla marjoja ja puuroa, että saisin puuttuvia vitamiineja, sekä entistäkin enemmän kasviksia. Päivystyskeikoilla perinteinen kuraläppä vaihtuu nyt useammin sydänmerkillisiin VIA- valmisruokiin.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että ilman ruokapäiväkirjaa on kyllä hankala saada totuudenmukaista kuvaa siitä miten syö. Olin kuvitellut syöväni ihan terveellisesti, mutta oikeastaan ruokavalioni oli jo muuttunut liian vähähiilihydraattiseksi ja tämän seurauksena kuidun ja vitamiinien saanti jäi liian vähäiseksi. Lisäksi tyydyttynyttä rasvaa tuli liikaa. Olin siis salakarppaaja!

Ruokapäiväkirjan perusteella ymmärtää myös helposti, että mättäminen ei saa tulla tavaksi. Lauantain ravintolakeikan jäljiltä kalorimittariin kilahti 3020kcal, eikä sitä huomannut kyllä mitenkään. Seuraavana päivänä ilmeisesti tajusin miten pahalta tämä tulee päiväkirjassa näyttämään ja yritin syödä mahdollisimman terveellisesti. Näin ollen kaloreja kertyikin vain 1680kcal ja illalla taisi olla vähän nälkä.

Ruokapäiväkirjan perusteella saa hyvin tuntuman siitä, mikä on riittävä päivän ruokamäärä. Näin osaa tarkemmin säädellä syömistään. Yksityisellä ravitsemusterapeutilla ruokapäiväkirjan teettäminen maksaa jonkin verran, mutta varsinkin jos varpaat eivät seisoessa näy niin suosittelen kysymään terkkarista lähetettä ravitsemusterapeutille. Tuskinpa kukaan lääkäri sitä silloin suuremmin vastustaa.

Jätä kommentti